Glen of imaalinterrieri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Glen of imaalinterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa  Irlanti
Määrä Suomessa rekisteröity 1 194[1]
Rodun syntyaika 1500 - 1700-luku
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä jopa 16 vuotta
Muita nimityksiä Brocaire Uí Mháil, Irish Glen of Imaal Terrier, Glen of Imaal Terrier, Wicklow Terrier, terrier irlandais Glen of Imaal, Irischer Glen of Imaal Terrier, terrier Glen de Imaal irlandés, iiri glen of imaali terjer, glenni
FCI-luokitus ryhmä 3 Terrierit
alaryhmä 1 Isot ja keskikokoiset terrierit
#302
Ulkonäkö
Paino uros 16 kg
narttu kevyempi
Säkäkorkeus uros enintään 35,5 cm
narttu pienempi
Väritys sinijuovikas (brindle) tai vehnä
- useita sävyjä

Glen of imaalinterrieri (iiriksi brocaire Uí Mháil, engl. Glen of Imaal Terrier) on irlantilainen koirarotu.

Pitkärunkoinen, korkeuttaan pidempi, mutta ei pitkä. Yleisvaikutelma on tanakka, mutta ei pönäkkä. Kallo-osa on leveä ja melko pitkä. Otsapenger korostunut ja kuono-osa voimakas ja kirsua kohti kapeneva. Kirsu on musta. Silmät ovat kauttaaltaan ruskeat, keskikokoiset ja pyöreät, vaaleat silmät ovat virhe.

Glennin korvat ovat puolipystyt tai ruusukorvat, levossa ne ovat taaksepäin taittuneet. Kaula on erittäin lihaksikas ja kohtalaisen pitkä. Purenta on saksipurenta. Tasapurenta on virhe. Purennoissa on aika vähän ongelmia, mutta eturivi ei aina ole paras mahdollinen. Glennin hammaskalusto herättää kunnioitusta niin eläinlääkäreissä kuin ei-koiraihmisissäkin. Glennien eturaajat ovat erikoiset; niiden kuuluu olla hieman ulospäin kääntyneet. Kyynärpäiden tulee olla suuntautunut taaksepäin ja tiiviisti kiinni rungossa. Glennin runko on syvä ja rintakehä vankka ja laaja. Kylkiluut kaareutuvat hyvin, eli glenni ei voi näyttää tynnyrimäiseltä, eikä liioin litteäkylkiseltäkään. Lanne on voimakas. Takaraajojen lihaksien tulee olla hyvin kehittyneet ja kulmauksien selvät.

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimelias, ketterä ja työskennellessään hiljainen, aina valmis toimintaan, temperamenttinen ja erittäin rohkea, muulloin lauhkea, sävyisä ja persoonallisuutta uhkuva. Uskollisena ja helposti kiintyvänä se on hyvin miellyttävä koti- ja seurakoira. Glen of imaalinterrierin sanotaan olevan rauhallisempi kuin muut terrierirodut.

Glen of imaalinterrieri.

Glen of imaalinterrieri on vanha rotu, joka jäi pitkään huomiotta eikä siis ole myöhäisempien rotukokeilujen tulos. Irlannissa on kauan, ainakin satoja vuosia, ollut glennejä. Glen of Imaalin laakso ja koko Wicklow on karua ja ahkerien ihmisten asuttamaa seutua. Koiria ei hemmoteltu, vaan ne osallistuivat perheen ja oman elantonsa hankkimiseen. Tämän alueen maanviljelijät polveutuivat sotilaista, joille 1500- ja 1600-luvuilla oli lahjoitettu maata palkkioksi Englannin kruunulle tehdyistä palveluksista. He joutuivat hyödyntämän kaiken luontaisen kekseliäisyytensä ja taitonsa selviytyäkseen hengissä tuolla karulla seudulla. Koira oli hyödytön, jos se ei päivittäisessä työskentelyssä jaksanut tehdä omaa osuuttaan. Sen täytyi aikoinaan tehdä pitkää päivää, ja usein sitä käytettiin maineeltaan kyseenalaisissa koiratappeluissa. Ennen kuin glen of imaalinterrieri tuli tunnetuksi koiranäyttelyissä, se oli kehittynyt sukupolvien ajan kovassa työssä nykyään tuntemaksemme voimakkaaksi ja rotevaksi roduksi. Irlannin Kennelliitto hyväksyi rodun virallisesti vuonna 1934, ja pian sen jälkeen perustettiin yhdistys valvomaan rodun etua.

Suomessa tehtyyn glennien terveyskyselyyn osallistuneiden koirien otannan perusteella rodussa esiintyy PRA-silmäsairautta (14% koirista) ja kutinaa tai iho-ongelmia (42% koirista).[2]

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.8.2019)
  2. Suomen Glennit ry: Glennien terveyskysely glennit.fi. Viitattu 02.04.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]